Ensimmäinen julkisesti esitelty materiaali, jota voidaan muoviksi kutsua, oli vuonna 1862 julkistettu parkesiini. Nimi tuli kehittäjänsä Alexander Parkesin nimestä. Hän esitteli selluloosa-nitraatista tekemänsä materiaalin ja osoitti kuinka siitä voidaan lämmityksen avulla muovata erilaisia esineitä puristamalla ainetta haluttuun muotoon. Parkesin tavoite oli käyttää tuotetta korvaamaan kallis norsunluu, jota tuolloin käytettiin koriste-esineissä ja veitsien kahvoissa sekä muissa kotitalousesineissä. Hänen kehittämästään muovista ei kuitenkaan tullut teollista menestystä sillä materiaali haurastui iän myötä nopeasti alkaen halkeilla. Kilpaileva tutkija Wesley Hyatt valmisti hieman erilaisella kaavalla oman muovinsa ja esitteli sen vuotta myöhemmin eli 1863. Tuote oli laadukkaampi ja kestävämpi ja sen teollinen tuotanto saatiin käynnistettyä, mikä takasi Wesleyn tuotteelle menestyksen. Tästä alkoi muovien teollinen tuottaminen ja kehittyminen yhdeksi tärkeimmistä käyttömateriaaleista, jota ei vielä tänä päivänäkään ole syrjäytetty.

Muovin käyttökelpoisuus huomattiin nopeasti ja 1900-luvun taitteessa kehiteltiin useita uusia muovilajeja. Selluloosa-asetaatti oli merkittävä muoviyhdistelmä ja toinen läpimurto oli synteettinen muovi nimeltään bakeliitti. Hyvin tärkeä oli myös kaseiinista tuotettu galaliitti. Saksassa kehitetyn galaliitin tuotanto aloitettiin 1904 Hampuriin rakennetussa galaliittitehtaassa. Ranskalaiset puolestaan ottivat tuotantoon vuonna 1905 rayon nimisen muovikuiden. Kuitu mustutti silkkiä, mutta se oli rakenteeltaan selluloosa-asetaattia. Siitä voitiin valmistaa läpinäkyvää muovikalvoa ja lisäksi selluloosa-asetaatti toimi vasta keksityn valokuvaustekniikan filmimateriaalina.

Ensimmäiset muovimateriaalit olivat luonnollisista raaka-aineista valmistettuja. Muovia tuotettiin niin viljoista kuin puusta sekä myös maidosta ja erikoisimmillaan jopa katkarapujen kuorista. Näistä raaka-aineista eroteltiin eri menetelmillä polymeeriyhdisteitä eli muovia, jota voitiin muokata haluttuun muotoon. Synteettisissä menetelmässä polymeerit valmistettiin täysin tuotantolaitoksen olosuhteissa. Synteettistä muovia pystyttiin valmistamaan kivihiilen ja öljyn käsittelyn sivutuotteista.

Suomessa käynnistyi ensimmäinen muovituotanto Tampereella vuonna 1921. Yhtiö nimeltä Sarvis Oy aloitti luonnon raaka-aineista valmistetun galaliittin tuotannon ja käytti sen valmistuksessa tuhansia litroja maitoa päivässä. Myöhemmin tuotantotapa muuttui synteettiseksi ja maito vaihtui kivihiileen ja öljyyn muovin valmistuksessa. 1930-luvulle tultaessa alkoivat sekä synteettisen polyeteenin että polyvinyylikloridin tuotanto teollisessa mittakaavassa. Maailmansotien jälkeen maaöljy syrjäytti käytännössä kokonaan kivihiilen synteettisten muovien tuotannossa. Öljypohjaiset synteettiset muovit syrjäyttivät lopulta kaikki muut muovit edullisen ja helpon tuotannon ansiosta.

Muovin maailmanvalloitus

Tuotannon kehittyessä muovi levisi käytännössä kaikkialla maailmassa niin arkisiin käyttöesineisiin kuin palkittuihin sisustustuotteisiin. Teollisuus on ottanut muovin käyttöön mitä moninaisimmissa tehtävissä. Tämä sivuston artikkeleissa tutustumme muun muassa pakkausteollisuuden ja autoteollisuuden käyttämiin muovituotteisiin.

Muovimateriaalin perusominaisuus on sen helpohko muovattavuus haluttuun muotoon. Tästä muovattavuudesta on sana muovi suomenkielessä johdettu. Muita muovin tärkeitä ominaisuuksia ovat tiivis rakenne ja kevyt ominaispaino. Lisäksi muovista voidaan tehdä hyvin luja ja sähköneristävä. Valmistuskustannukset ovat edulliset ja muottien avulla suurtuotanto on suhteellisen helppoa. Nämä ominaisuudet tekivät muovista nopeasti suositun materiaalin. Muovimateriaalin seuraava kehitysaskel on kehittää materiaalista entistä helpommin kierrätettäviä ja biohajoavia.